Täna sai meie päikesekiir ja rõõmurull 1 aastaseks. Uskumatult kiiresti on aeg läinud. Alles ta sündis, nüüd juba teeb esimesi samme, sööb ise (niivõrd-kuivõrd), ütleb mõne sõna, naerab, tantsib, käib potil ja on tore mängukaaslane oma suurele vennale (kes on ka märkamatult kiiresti nii suureks kasvanud). Hambaid on kuus, kaks üleval, neli all. Muud strateegilised mõõdud saame teada homme kui lähme tädi Ereti juurde mõõtma-kaaluma.
Peale väikseid hommikusi toimetamisi avasime kingitused, mõlemad lapsed olid kõikide kingituste üle õnnelikud ning mängu jätkus terveks päevaks, kõik uued asjad leidsid kasutust. Ka kook maitses hästi.
Mattias joonistas emme ja issi eeskujul Irisele sünnipäevakaardi - triibud esi- ja tagaküljel ja lill sees.
Väljas oli lumi juba sulamas, aga sellegipoolest tore - sai kivide otsa ronida. Varsti on neid juba kaks turnimas, Iris veel esialgu eelistab ennelõunase jalutuskäigu ajal silma looja lasta.
Ja lõppude lõpuks on emmele selgeks saanud, et meil on nüüd suur tüdruk, ei maksa enam püreesid ja õhtuputrusid pakkuda, andke inimeste sööki! Eile siis õhtune tuunikalapasta ja täna lihasupp maitsesid hästi, seevastu tavaline puder ei läinud üldse kaubaks. Eks tule ümber orienteeruda.
Täna õhtul pesime Irisel ka esimest korda hambaid. Läks täitsa edukalt.
____________
Maanantaina 9.11. täytti iloinen päivänsäteemme yhden vuoden. Uskomatonta, miten aika on vierähtänyt. Vastahan hän syntyi, mutta nyt ottaa jo ensimmäisiä askeliaan, syö jotenkuten ihan itse, osaa toistella jo muutamaa sanaakin, nauraa, tanssii, käy suvereenisti potalla ja on isoveljelleen ihan oikea leikkikaveri. (Vaan niinpä on veljensäkin ihan huomaamatta tosi suureksi kasvanut.)
Hampaita Iriksellä on kuusi – kaksi ylhäällä ja neljä alhaalla. Muut strategiset mitat saamme tietää huomenna tiistaina, kun lähdemme lääkäritäti-Eretin luokse mittailemaan ja punnitsemaan.
Pienempien aamurutiinien jälkeen avasimme lahjoja – molemmat näyttivät kovasti iloisilta saamistaan lahjoista (Mattiakselle pari ihan kateutta poistamaan), ja touhua niiden parissa riitti koko päiväksi. Kakkukin maistui. Mattiaskin piirsi isän ja äidin omakätisesti tekemien korttien innoittamana Irikselle syntymäpäiväkortin – raidallisen sellaisen etu- ja takakannen osalta sekä kukkasia sisäsivuille.
Ulkona lumi jo sulaa suojasään myötä, mutta oli siitä omatkin ilonsa – Mattias pääsi kiipeilemään jälleen leikkikenttää reunustavien kivien päälle. Kohta nuo ovat jo kaksistaan ulkoleikkienkin lumoissa, vielä tosin Iris suosii aamupäiväunien nukkumista vaunun suojissa sillä aikaa kun ulkoillaan.
Nyt on äidillekin viimein valjennut se tosiasia, että meillä on jo iso tyttö – ei ole tarvis enää hänelle vain soseita ja iltapuuroja tarjoilla, vaan ihan oikeaa ihmisten ruokaa! Eilisiltana siis maisteltiin ja syötiinkin hyvällä ruokahalulla tonnikalapastaa ja tänään lihakeittoa. Tavallinen puuro ei kelvannut enää ollenkaan. No, tähänkin siis täytynee jatkossa vaan tottua.
Illalla pesimme myös Iriksen hampaat ihan ensimmäistä kertaa (synttärilahjaksi saadulla harjalla). Operaatio sujui oikein mallikkaasti.
____________
Maanantaina 9.11. täytti iloinen päivänsäteemme yhden vuoden. Uskomatonta, miten aika on vierähtänyt. Vastahan hän syntyi, mutta nyt ottaa jo ensimmäisiä askeliaan, syö jotenkuten ihan itse, osaa toistella jo muutamaa sanaakin, nauraa, tanssii, käy suvereenisti potalla ja on isoveljelleen ihan oikea leikkikaveri. (Vaan niinpä on veljensäkin ihan huomaamatta tosi suureksi kasvanut.)
Hampaita Iriksellä on kuusi – kaksi ylhäällä ja neljä alhaalla. Muut strategiset mitat saamme tietää huomenna tiistaina, kun lähdemme lääkäritäti-Eretin luokse mittailemaan ja punnitsemaan.
Pienempien aamurutiinien jälkeen avasimme lahjoja – molemmat näyttivät kovasti iloisilta saamistaan lahjoista (Mattiakselle pari ihan kateutta poistamaan), ja touhua niiden parissa riitti koko päiväksi. Kakkukin maistui. Mattiaskin piirsi isän ja äidin omakätisesti tekemien korttien innoittamana Irikselle syntymäpäiväkortin – raidallisen sellaisen etu- ja takakannen osalta sekä kukkasia sisäsivuille.
Ulkona lumi jo sulaa suojasään myötä, mutta oli siitä omatkin ilonsa – Mattias pääsi kiipeilemään jälleen leikkikenttää reunustavien kivien päälle. Kohta nuo ovat jo kaksistaan ulkoleikkienkin lumoissa, vielä tosin Iris suosii aamupäiväunien nukkumista vaunun suojissa sillä aikaa kun ulkoillaan.
Nyt on äidillekin viimein valjennut se tosiasia, että meillä on jo iso tyttö – ei ole tarvis enää hänelle vain soseita ja iltapuuroja tarjoilla, vaan ihan oikeaa ihmisten ruokaa! Eilisiltana siis maisteltiin ja syötiinkin hyvällä ruokahalulla tonnikalapastaa ja tänään lihakeittoa. Tavallinen puuro ei kelvannut enää ollenkaan. No, tähänkin siis täytynee jatkossa vaan tottua.
Illalla pesimme myös Iriksen hampaat ihan ensimmäistä kertaa (synttärilahjaksi saadulla harjalla). Operaatio sujui oikein mallikkaasti.
HAPPY BIRTHDAY FOR IRISE!!! Oh my goodness! She is already 1 yrs old?!
VastaKustuta