Mattias teeb Irisele kummitust. / Mattias näyttelee kummitusta. / Mattias impersonates a ghostKäisime jälle judos, Mattias ja Aivar tegid teistele ringiga pähe. Õppis ka ühe uue asja - krabi (nagu ämblik, aga selg ees). Iga kord Kristiinest (mis on nüüd jõuluehtes) mööda sõites ütleb Mattias, et tahab ka kolme väikest jõulukuuske....
Õhtupoole käis tädi Merle, Mattias lootis, et tuleb temaga mängima, aga kui seletasin, et vaatab Irist ikka ka ja emme läheb edaspidi sel ajal kodunt ära, siis ütles: "See sobib ka!". Ja tahtis mind ära tööle ajada. Kuna aga tööle polnud täna vaja minna, siis soovitas jalutama minna :-)
Kui täna õhtul mõlemad lapsed iseseisvalt sõid, vaatasin neid ja tajusin, kui kiirelt aeg möödub, ja et hakkan tasapisi lahti laskma, ka Irisest. Natuke teeb see haiget. Igatahes ütlesin mõtlikult ja pisut heldinult "Küll te olete mul juba suureks kasvnud..." Mispeale Mattias kohe reageeris: "Kas peame nüüd oma majad ehitama?" /Kolm põrsakest/
Õhtul andsin järele Mattiase nutule (mida ju ei tohiks teha), aga kui laps istub köögipõrandal ja nutab südantlõhestavalt: " Mina ei saagi mitte kunagi nõusid pestaaaaaa!!!!!!!!!!", ei saa ju emasüda seda kuidagi välja kannatada:-) Nii pesigi Mattias nõud ära, ise teatas uhkelt: "Mina tubli mees olen!" ja enne magamaminekut oli ka köök täiesti korras ja puhas (me siis Irisega tegime muud tööd).
_________________
Kävimme taas judossa. Mattias ja „kilpakumppanuksensa“ Aivar olivat toisia melkein kierroksen edellä joka harjoituksessa. Opimme myös ihan uuden liikkeen – rapu-kävelyn, joka on melkein kuin hämähäkkikävelyä, mutta selkä edellä. Joka kerran (nyt jouluvalaistusta) Kristiine-keskuksesta ohi ajaessamme Mattias sanoo, että haluaa myös kolme pientä joulukuusta…
Iltapäivällä lastentarhan pienten ryhmästä tuttu Merle-täti kävi kylässä. Mattias toivoi, että täti tulisi leikkimään hänen kanssaan kuten tarhassakin. Selitin hänelle kuitenkin, että täti tulee tutustumaan Irikseen ja että hän alkaisi kotihoitajatädiksemme kun äidin on käytävä asioilla. Siihen Mattias totesi: ”No se käy myös!” – ja sitten alkoikin hätistellä minua jo lähtemään töihin. Mutta kun tänään ei kerran ollut työpäivä, niin poika suositteli kävelylle menoa. :-)
Kun illalla molemmat lapset söivät omin avuin pöydän ääressä, katselin heitä ja mietin, että kuinka nopeasti aika vieriikään – ja että olen pikkuhiljaa valmis luopumaan Iriksen vierihoitajan roolista. Asian tajuaminen oli haikeaa ja hieman kipeääkin. Lausahdin siinä sitten mietteliäänä ja heltyneellä äänellä: ”Kylläpä te olette jo kasvaneet isoiksi…” Mattias reagoi heti: ”Pitääkö meidän nyt rakentaa omat talot?” (kuin alkukohtaus Kolme pientä porsasta -sadusta)
Illalla annoin periksi Mattiaksen itkukiukku-kohtaukselle (mitä ei tietty saisi tehdä). Mutta kun lapsi kerran istui keittiön lattialla ja itki sydäntä särkevästi: ”Minä en saa _koskaan_ pestä astioiiiitaaaa!!!!”, ei pystynyt äidin sydän sitä vastaan taistelemaankaan. :-) Ja niin Mattias pesikin astiat ja ilmoitti ylpeästi: ”Minä se olen reipas mies!”. Ja niin oli keittiö siivottu ja puhdas jo ennen nukkumaanmenoaikaa – me Iriksen kanssa puuhasimme muiden askareiden parissa.
_______________________
Today we went to judo practice with Mattias (okay, it’s still more of a kids’ play and exercise class). He and his “team mate” Aivar were almost a lap ahead all other smaller kids. And he learned today a new training exercise – a crayfish walk.
Every time when we drive by the Kristiine Shopping Center (which is now decorated with Christmas lights), Mattias says that he wants three small Christmas trees..
Afternoon we were visited by aunt Merle (a kindergarten teacher from the smaller toddler’s group). Mattias wished, that she would come playing with him. But I explained, that she comes to meet also Iris and that later she might be our private nanny when Mommy needs to go do things, Mattias said: “OK, that’s fine as well!” – and so the little guy started to toss me out to work. But as it wasn’t today a working day, he suggested that maybe I could go and have a walk :-)
When both children were eating tonight independently at dinner table, I watched them and realized how quickly time goes by. And that I’m almost ready to let Iris grow out from “my dearest small baby” role. It all makes one feel a bit sad. Anyway, I said to them with a bit absent-minded yet tender voice: “Oh you both are already so big..”, which made Mattias to react immediately: “Mommy, do we now need to build our own houses?” (like a direct cut from Three Little Piglets)
In the evening I gave in when Mattias had a temper and cry attack (I know, one shouldn’t). He sat on kitchen floor and cried with real heart-breaking tone: “I’m not EVER allowed to wash disheeeeesss!!!” – there’s simply nothing one can say against that. So Mattias was allowed to do the dishes, and while doing that he proudly announced: “I’m a good guy!” Thanks to all this the kitchen was organized and clean already before bed-time – Iris and I were able to do some at the same time other practical things.
.
Kommentaare ei ole:
Postita kommentaar