Esimene lumi

Juba hommikust peale rääkis Mattias, et täna hakkab lund sadama. Hakkaski. Mingisugune kirme peent lund sadas maha. Püsib paar külmakraadi ja suur vastik tuul keerutab seda lumekest laiali. Nii küpsetasimegi täna õunakooki selle asemel, et minna lund vaatama.

Õunad muutuvad eriti isuäratavateks kui neid on tarvis koogi peale panna. / Omenoista tuli yhtä-äkillistä herkkua just silloin kun niitä olisi tarvis kakun päälle panna.

Tädi Ellega tegi Mattias garaazhi.
/ Mattias rakensi Elle-tädin kanssa autotallin.

Mattias on realistlik poiss, kel tähtsad asjad selged. Vaatasime täna nukku, kellel polegi veel nime ja küsisin talt, mis arvab, kas see on poiss või tüdruk. Mattiasel oli kohe selge, kuidas seda selgeks teha - hakkas nukul pükse jalast võtma :-) :-)

Mattiase vuntsid. / Mattiaksen viikset.

Huvitav, kuidas 1 aasta sünnipäeva lähenemine ühtub mitmete oluliste arengusammudega - Iris on kahel jalal üha kindlam ja naudib seda ise täiega - viskab pea kuklasse ja naerab laginal. Söötmine enam väga hästi ei sobi, eriti õhtuti. Täna sõi pool kaussi putru ise, st et kaussi jäi pool alles, aga millise osa Iris ära sõi, pole muidugi päris kindel (laud, käed, riided, sein, tool, põrand....said ju ka oma jao. Paras peavalu).

Söögi aja tekivad meil Mattiasega ikka väga sisutihedad vestlused. Proovin seda küll vältida ja muule ajale suunata, et söömine ei veniks nii lõpmatult, aga kerge see pole. Sest: "Kui ma emme kõhus olin, see väga naljakas oli, siis ma nagu tita olin". Ja veel - jõi algul vett, siis palus piima, annangi, kommentaar sellele: "Minul kogu aeg plaanid on, mida tahan. Aga täna ei olegi plaani...."

Emme abilised. / Äidin pikku apulaiset






_________________

Jo aamusta asti Mattias väitti, että tänään alkaa sataa lunta. Ja niinhän sitten alkoikin. Jonkinmoisen härmän verran jäi satanutta lunta maan pinnalle kiitos sille, että lämpötila on pysytellyt parissa miinusasteessa. Inhottava tuuli pyörittelee ja lennättää lunta maassa sinne tänne. Niinpä me päätimmekin leipoa omenakakkua sen sijaan, että olisimme lähteneet ulos lunta katselemaan.

Mattias on realistisen ajattelutavan omaava poika, jolle selkeän olennaiset asiat ovat suorastaan ilmiselkeitä. Katselimme tänään hänen vauvanukkeaan, jolle ei ole vielä annettu nimeä. Kysyin: „Mitäs luulet, onko tämä tyttö- vai poikanukke?“. Pikkumies tiesi heti, miten asiasta otetaan selko – hän rupesi riisumaan nukelta housuja! :-)

Jännää kuinka 1-vuotissyntymäpäivän lähestyminen osuu yksiin monien olennaisten kehitysaskelmien kanssa. Iris seisoo omilla jaloillaan entistäkin tukevammin ja tykkää siitä tunteesta ihan kybällä – nostaa leuan ylös ja nauraa heleästi pää taaksepäin kallellaan. Tytön syöttäminenkin on jo aika mahdotonta, erityisesti iltaisin. Tänään hän söi puoli kulhollista puuroa ihan omatoimisesti – tarkoittaen tosin sitä, että puolet puurosta jäi kulhoon. Vaan millaisen osan iris ihan oikeasti sai SYÖDYKSI, se onkin toinen juttu. Sillä pöytä, kädet, vaatteet, seinä, tuoli ja lattia – kaikki luetelluista saivat myös osansa omakseen. Oli siinä fiilikset ihan katossa..

Ruoka-aikaan osuu meillä Mattiaksen kanssa yhä todella sisältörikkaita keskusteluja. Yritän kyllä välttää sitä ja ohjata pojan huomion toisaalle, jotta ruokailu itse ei venyisi niin loppumattoman pitkäksi ajallisesti. Ei vaan ole helppoa. Nimittäin: „Se kun minä olin äidin masussa, se se vasta hauskaa oli – silloinhan mä olin ihan niinkuin vauva.“ Ja toinen esimerkki – alkoi ruoanpainikkeeksi veden juomisella mutta kysyi sitten maitoa, mitä toki annoinkin. Poika kommentoi asioiden kulkua: „Mulla on koko ajan suunnitelma siitä mitä haluan. Mutta tänäänpäs ei olekaan suunnitelmaa…“