Munasööja jõuluootus

Jõululaternad lasteaeda.

Jõuluehteis sirelipõõsas (uus trend!!!:-))

Tõelisel päkapikul on vähemalt kaks mütsi!   Aknakaunistused ja kingiootel päkupikumüts Mattiase toas

Emmele ka mõni lumehelves.

Mattiasel oli kohe selge, mida ta hommikusöögiks tahab - muna! "Ühe söön ära, siis teise, siis aitäh, kõht täis on!" Nii läkski. Pärast selgus, et lasteaias on täna ooteks ka muna :-)

"Lasteaias käinud ära, siis tahan kohe minna sussutama" (st uisutama). Kui seletan, et väga hästi täna ei ilmselt ei õnnestu, kuna emme ei saa samal ajal Irist hoida ja Mattiast uisutama õpetada, on Mattias leidlik - aga teie olge väljas, mina ise uisutan!

Olid siis lasteaias laternad sirelipõõsa külge riputanud, päris armas!

Kodus hakkasime jõuludeks kaunistama. Mattias oli väga õnnelik, hõiskas "Hurraa!!!" ja "Aitäh, emme!". Panime välja päkapikuga jalamati ja uksele kaunistuse ja Mattiase aknale lumehelbed - Mattias pani emmele ka kolm lumehelvest. Rõdul on meil nüüd latern ja küünal põleb seal praegugi. Mängiti päkapikumütsidega ning üks neist on nüüd aknale valmis seatud ja ootab päkapikke, kes kommi tooksid. Ja Mattias: "Aga kuhu me mähkmislaua paneme?" Tegin, nagu ei saaks aru  (selle kohal oli meil möödunud aastal kuusk) - "Miks seda on vaja kuskile panna?" Mattias: "Aga kuuse paneme sinna!" Uskumatu, kui hästi ta mäletab!

Kaunistasin vist üldse esimest korda nii varakult. Lapsed annavad jõuludele ikka erilise sära. Mulle on alati jõulud meeldinud, aga mingil hetkel tundusid olevat ülekaalus kommerts ja kohustused. Nüüd, nähes laste tõeliselt siirast rõõmu ja vaimustust, annab see nagu endalegi loa nautida, uskuda ja luua sala- ja võlumaailma. Ja sellest, et lund pole, pole absoluutselt midagi. Nii harjunud juba sooja ja rohelise novembri-detsembriga, et ei tunnegi sellest puudust.

.

Sündmusterohke nädalavahetus.

Hommikusööki oodates.

Pannkoogid.

Minu esimesed pannkoogid.

Ilme ütleb enam kui tuhat sõna.

Tallinna vanalinn tuledesäras.

Tallinna jõulukuusk ja jõuluturg raekoja platsil.

Nädalavahetusel toimus palju põnevat.
Iris sai esimest korda pannkooke, sõi ise väga hoolega - see tõi ka laia naeratuse näole. Selline hinnang paneb emmet küll sagedamini pannkooke tegema :-)

Väga-väga sosinal ja ettevaatlikult, ei tea, kas julgengi öelda, aga..... käisime potentsiaalset uut elukohta vaatamas. Ja see on vist....kindlasti..... SEE! Niisiis elevust palju-palju. Täiskasvanutel seekord rohkem kui lastel :-)

Lastele aga toob elevust lähenev jõuluaeg (hmmm, täiskasvanutele muidugi ka - emme tegi pühapäeval poole ööni laternaid, mida Mattiasel lasteaias esimese advendi tähistamiseks vaja - need riputatakse välja puude külge ja sõdurpäkapikud pidid ka külla tulema)

Käisime ka jõuluturgu vaatamas. Lambaid veel ei olnud. Linn on ilus, tulede-ehtes ja tekkis tõeline jõulutunne. Lund küll  pole, ilm on soe, nii ca 7 kraadi päeval. Uisuväli ka avatud.



.

Rahulik nädal

Elu on kulgenud tavapärast rütmi mööda - Mattias lasteaias ja judos, vabal ajal kodus ja õues. Iris harjutab hoolega käimist ja ise söömist.

Mõned naljakad ütlemised on ikka kogunenud - Mattiast päeval unejuttu lugedes palusin tal ilusti voodisse pikali teki alla heita. Mattias tegi seda ja sõnas "nagu kolmnurk" :-)?!?

Sööme lõunat. Mattias: "Tahan kunagi hobusega sõita. Tahan võistlushobusega sõita, aga jalad ei ulatu sinna, noh, kahele poole traadini."

Reedel käis emme pealelõunat pikemalt väljas reumatoloogide seltsi koosolekul. Lapsed olid issiga, saadi ilusti hakkama. Iris sõi kolm kalapulka!


.

Mattias räägib...

Mattias teeb Irisele kummitust. / Mattias näyttelee kummitusta. / Mattias impersonates a ghost

Käisime jälle judos, Mattias ja Aivar tegid teistele ringiga pähe. Õppis ka ühe uue asja - krabi (nagu ämblik, aga selg ees). Iga kord Kristiinest (mis on nüüd jõuluehtes) mööda sõites ütleb Mattias, et tahab ka kolme väikest jõulukuuske....

Õhtupoole käis tädi Merle, Mattias lootis, et tuleb temaga mängima, aga kui seletasin, et vaatab Irist ikka ka ja emme läheb edaspidi sel ajal kodunt ära, siis ütles: "See sobib ka!". Ja tahtis mind ära tööle ajada. Kuna aga tööle polnud täna vaja minna, siis soovitas jalutama minna :-)

Kui täna õhtul mõlemad lapsed iseseisvalt sõid, vaatasin neid ja tajusin, kui kiirelt aeg möödub, ja et hakkan tasapisi lahti laskma, ka Irisest. Natuke teeb see haiget. Igatahes ütlesin mõtlikult ja pisut heldinult "Küll te olete mul juba suureks kasvnud..." Mispeale Mattias kohe reageeris: "Kas peame nüüd oma majad ehitama?"  /Kolm põrsakest/

Õhtul andsin järele Mattiase nutule (mida ju ei tohiks teha), aga kui laps istub köögipõrandal ja nutab südantlõhestavalt: " Mina ei saagi mitte kunagi nõusid pestaaaaaa!!!!!!!!!!", ei saa ju emasüda seda kuidagi välja kannatada:-) Nii pesigi Mattias nõud ära, ise teatas uhkelt: "Mina tubli mees olen!" ja enne magamaminekut oli ka köök täiesti korras ja puhas (me siis Irisega tegime muud tööd).

_________________

Kävimme taas judossa. Mattias ja „kilpakumppanuksensa“ Aivar olivat toisia melkein kierroksen edellä joka harjoituksessa. Opimme myös ihan uuden liikkeen – rapu-kävelyn, joka on melkein kuin hämähäkkikävelyä, mutta selkä edellä. Joka kerran (nyt jouluvalaistusta) Kristiine-keskuksesta ohi ajaessamme Mattias sanoo, että haluaa myös kolme pientä joulukuusta…

Iltapäivällä lastentarhan pienten ryhmästä tuttu Merle-täti kävi kylässä. Mattias toivoi, että täti tulisi leikkimään hänen kanssaan kuten tarhassakin. Selitin hänelle kuitenkin, että täti tulee tutustumaan Irikseen ja että hän alkaisi kotihoitajatädiksemme kun äidin on käytävä asioilla. Siihen Mattias totesi: ”No se käy myös!” – ja sitten alkoikin hätistellä minua jo lähtemään töihin. Mutta kun tänään ei kerran ollut työpäivä, niin poika suositteli kävelylle menoa. :-)

Kun illalla molemmat lapset söivät omin avuin pöydän ääressä, katselin heitä ja mietin, että kuinka nopeasti aika vieriikään – ja että olen pikkuhiljaa valmis luopumaan Iriksen vierihoitajan roolista. Asian tajuaminen oli haikeaa ja hieman kipeääkin. Lausahdin siinä sitten mietteliäänä ja heltyneellä äänellä: ”Kylläpä te olette jo kasvaneet isoiksi…” Mattias reagoi heti: ”Pitääkö meidän nyt rakentaa omat talot?” (kuin alkukohtaus Kolme pientä porsasta -sadusta)

Illalla annoin periksi Mattiaksen itkukiukku-kohtaukselle (mitä ei tietty saisi tehdä). Mutta kun lapsi kerran istui keittiön lattialla ja itki sydäntä särkevästi: ”Minä en saa _koskaan_ pestä astioiiiitaaaa!!!!”, ei pystynyt äidin sydän sitä vastaan taistelemaankaan. :-) Ja niin Mattias pesikin astiat ja ilmoitti ylpeästi: ”Minä se olen reipas mies!”. Ja niin oli keittiö siivottu ja puhdas jo ennen nukkumaanmenoaikaa – me Iriksen kanssa puuhasimme muiden askareiden parissa.

_______________________

Today we went to judo practice with Mattias (okay, it’s still more of a kids’ play and exercise class). He and his “team mate” Aivar were almost a lap ahead all other smaller kids. And he learned today a new training exercise – a crayfish walk.

Every time when we drive by the Kristiine Shopping Center (which is now decorated with Christmas lights), Mattias says that he wants three small Christmas trees..

Afternoon we were visited by aunt Merle (a kindergarten teacher from the smaller toddler’s group). Mattias wished, that she would come playing with him. But I explained, that she comes to meet also Iris and that later she might be our private nanny when Mommy needs to go do things, Mattias said: “OK, that’s fine as well!” – and so the little guy started to toss me out to work. But as it wasn’t today a working day, he suggested that maybe I could go and have a walk :-)

When both children were eating tonight independently at dinner table, I watched them and realized how quickly time goes by. And that I’m almost ready to let Iris grow out from “my dearest small baby” role. It all makes one feel a bit sad. Anyway, I said to them with a bit absent-minded yet tender voice: “Oh you both are already so big..”, which made Mattias to react immediately: “Mommy, do we now need to build our own houses?” (like a direct cut from Three Little Piglets)

In the evening I gave in when Mattias had a temper and cry attack (I know, one shouldn’t). He sat on kitchen floor and cried with real heart-breaking tone: “I’m not EVER allowed to wash disheeeeesss!!!” – there’s simply nothing one can say against that. So Mattias was allowed to do the dishes, and while doing that he proudly announced: “I’m a good guy!” Thanks to all this the kitchen was organized and clean already before bed-time – Iris and I were able to do some at the same time other practical things.




.

Soe sügis

Roos emmele :-) / Ruusu äidille./ Ruusu äidille.

Miks küll lapsed ei võiks pühapäeva hommikul magada? Täielik murphikas - kui on vaja hommikul kuskile minna, siis on uni magus, aga kui emme tahaks natukenegi kauem tududa, ollakse ärkvel mis ärkvel. Tavaliselt magab Iris ca 7.30 või isegi 7.45-ni, täna oli juba kella 7 paiku täiesti üleval.

Käisime siis poes - Rocca Prisma on tehtud hiigelsuureks, jaluta kilomeetreid, et piimad-saiad kätte saada. Kui midagi ununeb, ei viitsi küll tagasi kõmpida.

Mattias sai ka mängutuppa -  naerunägusid juba niipalju kogunenud ja nii ta siis sinna nuiaski. Ise oleksin parema meelega hommikupoole pigem õues olnud, täna üks haruldane päev, kus ei sajagi. Ka Iris proovis batuudi ära, väga meeldis (varem ta kõhukotis olnud ja vaid pealtvaataja).

Lõunalauas arendab Mattias vestlust: "Kunagi öösel sõitsime lennukiga kuhugi, tädi majasse. Tädit ei olnudki. Täitsa uus maja oli. Seal ainult üks multikas oli. Õues iga päev sõime. Üks kiisu ka seal oli, väga armas. Tahan kunagi veel sinna." (Selgituseks - eile õhtul vaatasime Tenerife reisi pilte :-))

Pealelõunat suutsin ikka Mattiast veenda õue minema, vingus küll multikaid, aga argumendiks, mis ta meelt muutus, olid hämaruses süttivad tänavalaternad :-). Korjasime kastanimune.
Äkki teatab Mattias "Emme ei põlegi!" - ??? Kristiine Prisma suures sildis oli M kustunud. Ei tea, kas nägi tähe kontuure või mäletab Prisma kirjapilti...

_______________

Oi miksi eivät lapset voi nukkua sunnuntai-aamuisin pitkään? Ihan kuin kohtalon ivaa – jos aamulla on tarve mennä jonnekin, silloin kyllä uni maistuu, mutta kun äiti tahtoisi vähänkin pidempään köllötellä vuoteessa, siis ollaan kyllä niin aamuvirkkuja että. Tavallisesti Iris nukkuu 7.30-7.45:een asti, mutta tänään oli hän jo seitsemältä ihan hereillä.

Kävimme siis ruokakaupassa. Rocca al Mare –keskuksen Prisma on laajennettu ihan älyttömän isoksi – on taaperrettava kilometri poikineen, että kaikki maidot ja leivät saisi kärryyn kerätyksi. Jos jotain muistuu kassalla mieleen, ei varmasti viitsi sitä enää hakemaan mennä.

Mattias pääsi myös sisäpuuhamaahan, olihan kiltin käytöksen Hymypoika-tarroja kerääntynyt jo reilu määrä päiväkalenteriinmme. Itse olisin kyllä mieluummin lähtenyt ulos, koska tänään oli yksi viikon harvoista sateettomista päivistä. Myös Iris kokeili hieman pomppulinnassa oleilua, ja se tuntui häntä miellyttävän – aiemmin neiti oli seuraillut menoa vain kantorepusta käsin.

Päiväruokapöydässä Mattias viritteli keskustelua: ”Kerran me matkattiin lentokoneella yöllä johonkin, se oli tädin taloon, mutta täti ei ollutkaan kotona. Ihan uusi talo oli. Siellä oli vaan yks piirrosfilmi telkkarissa. Ja me syötiin ulkona joka päivä. Ja sitten siellä oli kans yksi kissa, se oli tosi kiva. Minä haluan joskus sinne vielä uudestaan”. Puheripulin selitys: katselimme edellisiltana Teneriffan-matkan valokuvia. :-)

Iltapäivällä sain Mattiaksen sittenkin houkuteltua ulos. Hän tosin ruinasi kovasti piirrosfilmien katselua, mutta peruste mielen muuttumiselle oli lopulta yksinkertainen: hämärtyvässä ulkoilmassa on jännää nähdä, kuinka katulamput syttyvät :-) Keräsimme ulkoa taas kastanjanmunia puiden alta.

Äkkiä kävellessämme Mattias ilmoittaa ”Ämmä ei pala!” ??? Kristiine-keskuksen Prisman valomainoksen M-kirjain oli sammunut. Enpäs tiedä, näkikö Mattias kirjaimen silhuettia vai muistaako poika jo Prisma-sanan peräti kirjain kirjaimelta.

_____________

Oh why can’t children sleep longer on a Sunday morning?! Absolute irony – if one needs to rush somewhere in the morning, then it’s for sure that all are sleepy, but if Mommy would like to take just a little bit longer nap, then everybody are wide awake before sunrise. Usually Iris sleeps until 7.30 or even 7.45, but today she was in a “rise and shine” mood already at sevenish.

So we went shopping for food. Rocca Center’s Prisma supermarket has expanded into a enormous hypermarket - one have to walk half a marathon to get all needy milks and breads and stuff. And if you notice at the cash register that you forgot something, no way are you going back to get it.

Mattias had also deserved a ticket into a huge indoor-playground. He had received smiley-face stickers enough from me as a prize for nice behaviour days. I would have preferred outdoor activities – after all it was one of the rare non-rainy days today for ages. Iris was allowed to try one air-mattress trampoline as well, and she seemed to like it. Earlier she had only been a spectator sitting in a baby carrier.

At lunch table Mattias took the lead of conversation: “Once we travelled in aeroplane at night to somewhere, it was an aunt’s house. But aunt wasn’t there. It was a brand new house. There was only one cartoon in telly. And we eat out each day. And there was a kitty, it was so nice. I wanna go there some day again.” (For the readers: we watched holiday photos from Teneriffe in previous night) :-)

Afternoon I managed to charm Mattias to go out, although he was whining a bit of rather watching cartoons. The argument that eventually changed his mind was the fact, that when it gets dimmer outside, one can see the streetlights being lit. :-) Outside we collected chestnut acorns.

Suddenly when walking, Mattias announces: “M is not burning!” - ??? A big illuminated sign of Prisma shop at Kristiine Center’s roof had its M-letter died out. I really don’t know, whether he could still saw the silhouette of the letter in darkness or does he really remember the word already by the letters?






.

Laupäevased jutud

                                                                                                                                                                        

Vähemalt keegi valmistub jõuludeks./ Ainakin joku ymmärtää valmistautua jouluun./At least some of us are getting ready for Christmas.

Muumijutte kuulamas. /Muumitarinoita kuunlemassa. /Listening on Moomin stories.

Irise joonistus. / Iriksen ilmapallopiirustus / A decorated balloon by Iris

Ettevalmistused viiu-viiu magamiseks. / Valmiina viiu-viiu-päiväunille / A nest for a special viiu-viiu daytime nap.

Käisime Apollo raamatupoes jututunnis. Iris ka osales esimest korda.  Kohal on ta küll alati olnud, aga enamasti maganud. Seekord siis oli kogu aja üleval, tõelise raamatufännina ei saanud kuidagi eemal olla raamaturiiulitest, mille sisu tuli korduvalt põrandale puistata. Õhupalli joonistamine õnnestus hästi (niipalju kui pliiatsitest kõhu kõrvalt järele jäi) ja ka loosiõnn naeratas just Irisele!

Tänane lõunauni oli Mattiasel eriline, nimelt viiu-viiu magamine: "Teki kokku panen, siis vetsus käin, siis teki lahti võtan, siis aua kaissu võtan, siis magangi."

Iris nagu ikka lasi silma looja napiks pooltunniks ning maiustas seejärel banaaniga. Käimine edeneb iga päevaga, lühemaid vahemaid eelistab juba ise kõndida (5-6, isegi 7-8 sammu vabalt, mõnikord isegi ca 10) ning heameelega käib käest kinni.

____________

Tänään kävimme Apollo-kirjakaupassa lasten satutunnilla, ja Iris osallistui tarinatuokioon ensimmäistä kertaa. Onhan hän aiemminkin toki mukana ollut, mutta usein ottamassa juuri aamupäivänokosia turvakaukalossaan. Tällä kertaa neiti oli siis ihan hereillä, eikä todellisena kirjatoukkana millään malttanut pysytellä paikallaan tai erossa kirjahyllyistä – niistä kun oli niin kivaa kiskoa opuksia lattialle kerta toisensa jälkeen.

Ilmanpallon muotoisen paperin koristeleminen piirroksin onnistui hyvin, mitä nyt kynien pureskelulta sitten jäikään aikaa piirtelylle. Piirtäjien joukosta arpaonnikin suosi Iristä, eli hän voitti satutunnin lukukirjana olleen uuden Muumi-kirjan!

Tänään Mattias antoi päiväunille menolleen ihan oman erikoisnimen, viiu-viiu-torkut. ”Ensin taitan peiton kasaan, sitten käyn pissillä, sitten otan peiton uudestaan auki ja hauvan kainaloon ja sitten jo nukunkin.”

Iris sen sijaan otti tavoilleen uskollisesti vain puolen tunnin nokoset. Sen jälkeen neiti herkutteli banaanilla. Hänen kävelytaitonsa edistyy päivä päivältä. Lyhyitä matkoja – 5-6 tai joskus 7-10 askeltakin kerrallaan - haluaa edetä sinnikkäästi itse, ja hyvillä mielin harjoittelee kävelyä kädestä kiinni pidettäessä.

_________________

Today we went to Apollo bookstore for a kids’ story hour. Iris participated also for the first time. Sure she has been along earlier as well, but usually asleep in her car seat cocoon. This time she stayed awake through the whole thing, and as a real book fan she simply couldn’t resist on toddling around bookshelves - pulling out all possible books time and time again.

Decorating a balloon-shaped paper with drawings – or couple of lines in her case – went also well. That is “well” in the sense, that majority of time she concentrated on chewing the crayons. And with her work we even won a new Moomin book in the small artists’ prize raffle!

Today Mattias decided to have a real special daytime nap, a so-called “viiu-viiu” sleeping. “First I fold the blanket, then I go to loo, then I fold the blanket open, then I take the doggy next to me, and then I sleep”, like he explained it.

Iris instead took only an usual half-an-hour nap, after which she enjoyed a banana in the kitchen. Her walking skills improve day by day. Shorter distances she really wants to do independently – meaning 5-6 steps, sometimes even 7-10 successful ones. And she likes a lot to practice, if someone supports her from one hand.






.

Veel üks sünnipäevapidu

Täna käisid emme kolleegid külas, tähistasime ka Irise sünnipäeva. Mõned suures olid küll koju garantiini jäetud, aga Joonas ja Hannaleen olid kohal ja peale väikesi võõrastamisi läks ka mäng lahti. Mattias küll pärast kaebas, et tema toas kohutav segadus, aga ega see nii hull ikka polnudki. Kui küsisin, kas Hannaleen meeldis, vastas väike härrasmees: "Väga meeldis!". Mattias nautis täiega tädide toodud mandariine ja Iris ümber laua käimist ning asjade kiskumist. Sai ka Joonasele pai teha.

______________

Tänään kävivät meillä kylässä äidin työkaverit, juhlittiin vielä kertaalleen Iriksen syntymäpäivää. Osa aikuisista ja isoimmista lapsista oli kylläkin jätetty kotiin flunssavaaran vuoksi, mutta Joonas-vauva ja nyt 4-vuotias kollegan Hannaleen-tyttö olivat mukana. Pienen vierastamisen jälkeen alkoi leikkikin jälleen sujua.

Jälkeenpäin Mattias hieman valitti, että hänen huoneensa on ihan kauhean sotkuinen, mutta eiköhän se ollut kuitenkin kaiken hauskuuden väärttiä. Kun äiti kysyi, että miellyttikö Hannaleen häntä, vastasi pikku herrasmies: ”Kyllä toki, kovastikin!”

Mattias herkutteli tätien tuomilla mandariineilla ja Iris nautti pöydän ympärillä askeltamisesta sekä asioiden kiskomisesta lattialle sen päältä. Joonas-vauvaakin saatiin silittää hellästi.

___________

Today we were visited by Mommy’s colleagues, and we still once more celebrated the birthday of Iris. Some of the bigger children (and adults) were though left home due preventive action against swine flu epidemic. Baby Joonas and now 4-year-old colleague’s girl Hannaleen were here though, and after some small blushing kids started to play together. Afterwards Mattias wasn’t very happy due his room looked absolutely messy, but maybe it wasn’t that bad after all. When Mommy asked him, whether he found Hannaleen nice or not, the small gentleman was confirm with his answer: “Yes, very nice!”

Mattias enjoyed the tangerines, which aunts had brought and Iris entertained herself by strolling around the coffee table and trying to pull all sorts of things down from it. Children were also allowed to gently caress the baby Joonas.

.

Lauakommetest

Hommikusöögiks soovis Mattias võileibu. Ja seletas ka, miks: "Selle kiiresti söön ära - ampsti. Siis teine, ampsti. Siis kõht täis on."

Hiljem aitas Mattias emmet ja andis Irisele saia süüa. Nagu pildilt näha, on mõlemad väga rahul ja õnnelikud. Muidu see Irise söömine on nagu on selles vanuses, st. paras peavalu :-)

Ja emme leidis, et aitab Mattiasele toidu tükeldamisest, suur poiss, saab ise hakkama. Saigi ja oli väga uhke ning ka tähelepanu keskendus rohkem söömisele.


__________________

Aamupalaksi Mattias toivoi voileipiä. Toki hän osasi myös selittää, miksi: ”Sen syön nopeesti, ampsista vaan. Sitten vielä toisen, ampsista vaan. Sitten on masu täynnä.”

Myöhemmin Mattias auttoi äitiä tarjoamalla Irikselle leipää. Kuten kuvasta voi todeta, ovat molemmat lapset järjestelystä mitä onnellisimpia. No, muuten se Iriksen ruokailu onkin sitten tyypillisintä lajia ikäluokassaan – pää meinaa haljeta siitä sottaamisesta. :-)

Ja äiti muuten totesi, että nyt riittää ruoan valmiiksi pilkkominen Mattiasta varten – kyllähän ison pojan täytyy jo pärjätä itsekin. Ja pärjäsikin ja oli kovasti ylpeä siitä, samalla muuttaen koko ruokailua myös rauhallisempaan suuntaan, keskittymisen ansiosta.

____________________

For a breakfast Mattias requested sandwiches. And he also explained why: “I eat that quickly, like crunch-o-matic, Then another one, crunch-o again. Then my tummy if full.”

Later on Mattias helped mommy to give Iris some bread. Like you can see on the pic, both liked this arrangement a lot. Then again, in general table-manners of Iris are still... straight from ... well, you know..:-)

And Mommy made a decision that now it’s enough for Mattias to get his food as ready-cut pieces – a big boy can use a knife all by himself. And he could! That made him so proud of himself, and as a side-effect, now the dinner time is also much more peaceful due he needs to concentrate more on eating itself as a process.











.

Pühapäev

Kuna emmel oli täna pisut palavikku, teatas Mattias - emme bibi, täna saan mina nõusid pesta. No emme siis lubaski, lapsel suur rõõm! :-)

Veel Mattiase kild: "Kui ma emme kõhus olin, siis täitsa üksi olin. Siis mul kurb meel oli, emme väljas oli. Ma tahtsin väja tulla, aga ei saanud".

Irise kõndimise harjutamine läheb edukalt - juba õnnestus korduvalt nii 5-6 sammu täitsa ise teha.

_____________

Koska äidillä oli sunnuntaina vähän kuumetta, tiedotti Mattias että ”Äiti on pipi, tänään minä saan pestä astiat”. No äiti siis myös lupasi, että näin tehdään ja siitä jos mistä tuli lapselle hyvä mieli! :-)

Toinen Mattiaksen päivän lohkaisuista: ”Silloin kun olin äidin masussa, olin ihan yksin. Mulla oli paha mieli siitä, että äiti oli ulkopuolella. Halusin tulla ulos, mutta en päässyt”.

Iriksen kävelyharjoitukset sujuvat mallikkaasti – nyt neiti otti jo useita kertoja 5-6 askelta täysin ilman apua.

_________________

Due mummy felt herself a bit feverish on Sunday, Mattias declared: “Mummy is sick, today I’ll do the dishes”. And when mummy also promised this, the boy looked much more than only cheerful. :-)

Another kids’ aphorism from Mattias: “When I was in mommy’s tummy, I was all alone. I felt sad due mommy was outside. I wanted to come out, but couldn’t do that”.

Iris makes literally successful steps on her practicing to walk – she now manages to take 5 or 6 steps after another without any help.



.

Irise sünnipäevapidu

Täna käisid meil Soomest külas papa, tädi Tarja, tädi Teija, Jouni, Saara, Teemu ja Tuomas. Mattias lubas küll, et algul häbeneb, aga vist unustas selle ja oli algusest peale sõiduvees. Mängimine Teemuga sujus hästi.

Ka Irise vähene esialgne kohmetus läks kiiresti üle, tutvuti kingitustega ning tädid innustasid last kõndima - peale harjutamist tegigi Iris oma senini pikima iseseisva jalutuskäigu - 8 sammu!

Söödi jälle head-paremat ning suure peoga unustati ka päevauned, aga sellest polnud hullu!.

______________________

Tänään meillä kävivät kylässä Suomesta pappa, Tarja- ja Teija-tädit, Jouni sekä lapset Saara, Teemu ja Tuomas. Mattias oli tosin arvellut ennen vieraiden saapumista, että ”ujostelee kyllä vähän”, mutta ilmeisesti nuoriherra unohti aikomuksensa ja oli alusta lähtien kuin kala vedessä. Teemun kanssa leikkiminen oli jännää ja puoleensavetävää.
Myös Iriksen pieni vierastelu kaikkosi nopeasti. Tutustuttiin uusiin lahjaleluihin ja sitten tädit kannustivat tyttöä näyttämään askeltamisen taitojaan – pienen kädestä pitäen -harjoittelun jälkeen neiti suorittikin tähänastisista pisimmän soolo-kävelynsä – 8 askelta!
Syötiin taas yhdeksää sorttia hyvää ja parempaa, ja unohdettiin kaikessa tohinassa päiväunet ihan kokonaan – eipä tuo tuntunut lapsia kuitenkaan haittaavan.

___________________

Today we were visited by daddy’s family from Finland – i.e. grandpa, aunt Tarja, aunt Teija and her husband Jouni as well as their kids Saara, Teemu and Tuomas. Mattias “promised to be shy first”, but apparently he forgot that and was feeling himself like a fish in the sea right from the beginning. He played with 7-year-old cousin Teemu, and all seemed to go well.
Also Iris was a bit cautious first but she got out of it quickly when guided to introduce herself with new toy presents. Aunts inspirited her to try walking – and after a little practice by holding hands, she actually carried out her longest solo stroll so far – full 8 steps!
And we eat again all sorts of nice & sweet titbits, forgetting to take afternoon nap as well – but that wasn’t so important!




.

Tavalised päevad

Hommikusöögi juures vaatame üle tänase päeva plaanid ja kohustused.

Aamupalalla tutustuttiin tämän päivän suunnitelmiin ja tehtäviin.

At the breakfast table a view to today’s plans and tasks.

Houdini.













Peale eelnenud igasuguseid erutavaid sündmusi on viimased päevad kulgenud rahulikult ja tavaliselt. Mattias käis lasteaias, oli seal voltinud-joonistanud koera, nimeks Muki (ilmselt lastelaulu eeskujul). Lumi veel püsib, olid ka kelgutanud.
Iris püüab teha esimesi samme.

______________

Kaikenlaisen hälinän ja tapahtumien jälkeiset päivät ovat sujuneet arkisen rauhallisesti. Mattias oli tänään tarhassa, jossa hän taitteli ja taiteili kuulemma Muki-nimisen koiran (nimi periytyy eräästä virolaisesta lastenlaulusta). Lunta oli vielä ollut maassa niin paljon, että pulkkamäessäkin oli käyty. Iris yrittää sinnikkäästi ensimmäisiä askeleita.

_____________

After all the dazzle and events last couple of days have passed with peaceful routines. Mattias went today to kindergarten, in which he folded and painted a dog – called Muki, as per in one Estonian children’s song. There is still snow on the ground, so they had went out with sleds as well. Iris continues to practice her first steps.






.

Lumetorm

Täna siis selline raudtee. / Tänään tämänmuotoinen rautatie.



Käisime Ereti juures Irise 1 aasta visiidil. Hirmus nutt iga valge kitli lähenemise peale. Kaal 9770g, pikkuseks said 75cm (mina ise mõõtsin küll 78cm). Mattiasel said igaks juhuks kõrvad üle kontrollitud, olid korras. Mattias on 105cm! - maikuus kui käisime Vembu-Tembumaal pääses veel napilt allameetrisena sisse....Kaalub ca 18,5 - 19 kg.

Hirmus lume/lörtsisadu hommikust peale, seega nina rohkem välja ei pistnud. Mattias ehitas uhke raudtee, mängiti uute asjadega.

Iris sööb isukalt meiega sama sööki.

Mattiase kild. Iris tahab sülle, võtangi. Mattias tahab ka sülle ja hakkab kutma, et ei mahu. Mina siis, et mahub küll, emmel ju kaks jalga, Iris istub ühe jala peale ja Mattias teisele. Istuvad süles ja Mattias arutleb: "Aga kui üks jalg on, siis ainult üks laps peab olema!"

________________

Tänään kävimme Eret-tädin luona yksivuotis-lääkärintarkastuksessa. Tyttö purskahtaa ihan hurjaan itkuun joka kerta kun joku valkotakkinen lähestyy häntä. Painoa 9,77 kiloa, pituutta 75 cm (tosin itse mittasin kylläkin 78 cm). Mattiakseltakin tarkistettiin varmuuden vuoksi korvat, kunnossa tuntuivat olevan. Mattias on jo 105-senttinen! Toukokuussa, kun kävimme Vembu-Tembu-puuhamaassa, pääsi hän vielä nipin-napin alle metristen lasten lipulla sisään. Poika painaa semmoiset 18,5-19 kiloa.

Aamusta asti ulkona on ollut hirmuinen räntäsade, emmepä siis työntäneet nokkaa yhtään ylimääräisesti ovesta ulos. Mattias rakensi komean junaradan ja yhdessä leikittiin uusilla leluilla.

Iris syö todella hyvällä ruokahalulla nyt samaa ruokaa kuin mekin.

Mattiaksen huumoripläjäys: Iris halusi syliini ja minähän otin. Mattias halusi myös syliin ja alkoi valittaa, ettei hänelle ole tilaa. Sanoin, että toki hän mahtuu, äidillähän on kaksi jalkaa – istukoon Iris yhden päällä ja Mattias toiselle. Niin sitten istuttiinkin ja Mattias pohdiskeli: ”Mutta jos olisi vain yksi jalka, sitten saisi kai olla vain yksi lapsikin!”

Irise 1a sünnipäev

Täna sai meie päikesekiir ja rõõmurull 1 aastaseks. Uskumatult kiiresti on aeg läinud. Alles ta sündis, nüüd juba teeb esimesi samme, sööb ise (niivõrd-kuivõrd), ütleb mõne sõna, naerab, tantsib, käib potil ja on tore mängukaaslane oma suurele vennale (kes on ka märkamatult kiiresti nii suureks kasvanud). Hambaid on kuus, kaks üleval, neli all. Muud strateegilised mõõdud saame teada homme kui lähme tädi Ereti juurde mõõtma-kaaluma.

Peale väikseid hommikusi toimetamisi avasime kingitused, mõlemad lapsed olid kõikide kingituste üle õnnelikud ning mängu jätkus terveks päevaks, kõik uued asjad leidsid kasutust. Ka kook maitses hästi.

Mattias joonistas emme ja issi eeskujul Irisele sünnipäevakaardi - triibud esi- ja tagaküljel ja lill sees.

Väljas oli lumi juba sulamas, aga sellegipoolest tore - sai kivide otsa ronida. Varsti on neid juba kaks turnimas, Iris veel esialgu eelistab ennelõunase jalutuskäigu ajal silma looja lasta.

Ja lõppude lõpuks on emmele selgeks saanud, et meil on nüüd suur tüdruk, ei maksa enam püreesid ja õhtuputrusid pakkuda, andke inimeste sööki! Eile siis õhtune tuunikalapasta ja täna lihasupp maitsesid hästi, seevastu tavaline puder ei läinud üldse kaubaks. Eks tule ümber orienteeruda.

Täna õhtul pesime Irisel ka esimest korda hambaid. Läks täitsa edukalt.

____________

Maanantaina 9.11. täytti iloinen päivänsäteemme yhden vuoden. Uskomatonta, miten aika on vierähtänyt. Vastahan hän syntyi, mutta nyt ottaa jo ensimmäisiä askeliaan, syö jotenkuten ihan itse, osaa toistella jo muutamaa sanaakin, nauraa, tanssii, käy suvereenisti potalla ja on isoveljelleen ihan oikea leikkikaveri. (Vaan niinpä on veljensäkin ihan huomaamatta tosi suureksi kasvanut.)

Hampaita Iriksellä on kuusi – kaksi ylhäällä ja neljä alhaalla. Muut strategiset mitat saamme tietää huomenna tiistaina, kun lähdemme lääkäritäti-Eretin luokse mittailemaan ja punnitsemaan.

Pienempien aamurutiinien jälkeen avasimme lahjoja – molemmat näyttivät kovasti iloisilta saamistaan lahjoista (Mattiakselle pari ihan kateutta poistamaan), ja touhua niiden parissa riitti koko päiväksi. Kakkukin maistui. Mattiaskin piirsi isän ja äidin omakätisesti tekemien korttien innoittamana Irikselle syntymäpäiväkortin – raidallisen sellaisen etu- ja takakannen osalta sekä kukkasia sisäsivuille.

Ulkona lumi jo sulaa suojasään myötä, mutta oli siitä omatkin ilonsa – Mattias pääsi kiipeilemään jälleen leikkikenttää reunustavien kivien päälle. Kohta nuo ovat jo kaksistaan ulkoleikkienkin lumoissa, vielä tosin Iris suosii aamupäiväunien nukkumista vaunun suojissa sillä aikaa kun ulkoillaan.

Nyt on äidillekin viimein valjennut se tosiasia, että meillä on jo iso tyttö – ei ole tarvis enää hänelle vain soseita ja iltapuuroja tarjoilla, vaan ihan oikeaa ihmisten ruokaa! Eilisiltana siis maisteltiin ja syötiinkin hyvällä ruokahalulla tonnikalapastaa ja tänään lihakeittoa. Tavallinen puuro ei kelvannut enää ollenkaan. No, tähänkin siis täytynee jatkossa vaan tottua.

Illalla pesimme myös Iriksen hampaat ihan ensimmäistä kertaa (synttärilahjaksi saadulla harjalla). Operaatio sujui oikein mallikkaasti.