Seagripp ja talvetossud

Autoportree. / Omakuva.



Mattias pildistab. / Mattias kameramiehenä.



Eilne Mattiase paranemine oligi vaid ajutine, täna hommikust, õigemini ööst teine palavikuküür, kurk ka punane ja pisut köha. Niiet nädalavahetuseks plaanitud Tartu-reis jääb ära:-( .
Elektroonilise kraadiklaasi olen kuskile väga kindlasse kohta ära pannud, noh, Mattiasega saame ka vanaaegsega hakkama (Mattias: "Ohoo, täitsa uus! Väga tore, selline kraadiklaas!") aga kui Irist oleks vaja kraadida.... Ninapidi nad ju kogu aeg koos on. Mängisid täna päris toredasti.



Ja peale minu loengut Mattiasele koostöö positiivsetest külgedest nägi õhtune koristamine, st Mattiase raudtee kokkupanek välja nii: Iris annab Mattiasele tüki, Mattias ütleb aitäh ja paneb kasti, ise aeg-ajalt kiidab "Väga tubli, Iris!" Nii armas. Emmel ikka asjad hästi korraldatud:-) lapsed rõõmuga koristavad, mina vaatan pealt.



Iris püüab ise süüa, natuke see juba õnnestub ka. Jäädvustada pole püüdnud, sest fotokaga ei suuda ju miski võistelda.



Fotograafil oli täna sessioon, mõned stiilinäited eespool.



Ja Mannikene sai siis täna endale talvetossud alla :-)

__________________

Eilinen Mattiaksen paraneminen olikin vain tilapäistä. Aamulla - tai oikeammin jo yöllä - nousi kuume uudestaan, kurkku punoitti ja poika yski hieman. Joten viikonlopuksi suunniteltu reissu Tarttoon jää sitten mitä ilmeisimmin tekemättä. :-(




Olen pistänyt digikuumemittarin johonkin TOSI varmaan (piilo)paikkaan, onneksi Mattias suhtautuu lunkisti myös perinteiseen malliin. (Mattias: ”Ohoo, ihan uusi! Tosi hieno tämä tämmöinen mittari!”) Mutta auta armias kun Iristä yrität moisella mitata…



Nenäthän noilla on vastatusten lähes koko ajan – onneksi leikkivät tänäänkin sopuisasti yhdessä.



Sen jälkeen, kun olin pitänyt Mattiakselle pienen luennon yhteistyön hyvistä puolista, tapahtui leikkihuoneen iltasiivous eli puurautatien lelulaatikkoon purkaminen näin: Iris ojentaa Mattiakselle radanpätkän, Mattias sanoo ”Kiitos” ja laittaa palan laatikkoon. Kehuu jopa välillä Iristä sanoen: ”Hienoa, hyvä Iris!” Niin söpöä. Olen tosiaan onnistunut organisoimaan asiat oikein ja jetsulleen – lapset tykkäävät siivoamisesta ja itse voin vain katsella sivusta.



Iris yrittää nyt syödä itse, ja kyllä se välillä jotenkuten onnistuukin. Kuvin asiaa on tosin mahdoton todistaa, kameran ilmestyminen käteen kun kääntää tytön huomion heti puoleensa.



Mutta kyllä kuvaaja(t) pääsi(vät) tänään vähän harjoittelemaankin, edellä muutama näyte.



Ja muuten, tänään pikkuprinsessa sai ensimmäistä kertaa jalkoihinsa talvisaappaat.